SOKERIORAVA

Taustaa

• sokeri- eli pussiliito-oravat (Petaurus breviceps) elävät luonnonvaraisina Australian, Uuden-Guinean ja Indonesian metsissä

• sokerioravat ovat suosittuja lemmikkejä Yhdysvalloissa ja sinne niitä on alunperin tuotu n. 12-20 vuotta sitten, lähinnä Indonesian kautta

• sokerioravat eivät suomenkielisestä nimestään (vrt. engl. 'sugar glider') huolimatta ole oravia tai edes jyrsijöitä vaan pussieläimiä, joskin ne muistuttavat ulkonäöltään hieman liito-oravaa

   

                                      
 

 

 

Ulkonäkö ja rakenne

• sokerioravien pituus on noin 28 cm, josta häntää suurin osa (noin 15 cm)

• urokset painavat tavallisesti n. 140 ja naaraat n. 110 grammaa

• häntä on pitkä ja pörröinen, ja sitä käytetään pääasiassa tasapainotteluun, mutta joskus myös pesänrakennusmateriaalien kanniskeluun

• lisäksi poikaset pitävät häntänsä avulla tiukan otteen emonsa hännästä tai jalasta, jotteivät putoaisi tämän kyydistä

• turkki on hyvin pehmeää ja pääosin harmaata väriltään, mutta vatsa on valkoinen, hännänpää musta ja nenästä selkään asti ulottuu musta raita

• sokerioravista on Yhdysvalloissa jalostettu myös erilaisia värimuotoja, kuten ruskeita, tummasilmäisiä valkoisia sekä albiinoja

• silmät ovat suuret, niin kuin yöeläimelle tarkoituksenmukaista onkin

• korvat ovat karvattomat ja kääntyvät äänien suuntaan kuten kissan korvat

• pää on melko kulmikas ja muistuttaa hieman lepakon päätä

• sokerioravien kädet ovat melko suuret ja ihmismäiset sormineen (4 kpl) ja peukaloineen, ja niitä käytetään kiipeilyssä sekä syömisessä (apinoiden tapaan)

• takajaloissa on isot vahvat varpaat ja kynnetön peukalovarvas, jotka auttavat eläintä kiipeilemään puissa, ja kussakin varpaassa ja sormessa on pienet tyynymäiset "pehmusteet"

• kaksi ensimmäistä varvasta näyttävät yhdeltä kahtia haljenneelta varpaalta ja niitä käytetään ”sukimiskampana”

• nimi pussiliito-orava viittaa sokerioravien tapaan liikkua hyppimällä tai liitämällä puusta puuhun (jopa 50 metrin matkoja) etujaloista takajalkojen nilkkoihin ulottuvan liitopoimunsa avulla

• kun liitopoimu ei ole levitettynä auki, se muistuttaa vain ylimääräistä poimuista iholisäkettä eläimen kyljillä

• sukupuolet on helppo erottaa toisistaan: naarailla on kengurujen ja muiden pussieläinten tapaan keskellä vatsaansa n. 1,5 cm leveä pussi, jossa hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa syntyneet poikaset kasvavat

• urosten kivekset ovat pörröisen kohouman sisällä suunnilleen samassa kohdassa vatsaa kuin naaraiden pussi, kun taas kahtia jakautunut penis (kyllä, niitä on kaksi vartta) sijaitsee lähempänä häntää, yleensä sisään vedettynä, ellei orava sitten ole jostain syystä innostunut tai peloissaan

• uroksilla on lisäksi hajurauhaset rinnassaan, niskassaan, peräaukossaan ja otsassaan, ja otsan hajurauhasta ympäröi kalju alue (ilmestyy uroksen saavuttaessa sukukypsyyden n. 4-12 kk iässä), josta sukupuoli onkin helppo erottaa

• merkkailuhaju on yleensä mieto, kunhan eläin vain elää puhtaassa ympäristössä, on terve ja sen ruokavalio on kunnossa

 

 

Elintavat

• sokerioravat ovat erittäin sosiaalisia ja elävät luonnossa jopa seitsemän uroksen, naaraan ja poikasen sukulaislaumoissa

• kussakin laumassa on yleensä johtajauros, joka on muita isompi, huolehtii erityisesti reviirin merkitsemisestä ja pääsee usein parittelemaan

• kukin lauma puolustaa tiettyä määrää eukalyptuspuita reviirinään, ja aikuiset urokset merkitsevät sitä syljellään, hajurauhasillaan, virtsallaan ja ulosteillaan

• kun lauma havaitsee vieraan sokerioravan lähestyvän, se useimmiten hyökkää muukalaisen kimppuun, mutta laumojen sisällä tappeluita esiintyy kuitenkin harvoin

• luonnossa sokerioravia voi olla vaikea havaita, sillä ne ovat hyvin pieniä ja liikkuvat puiden latvustoissa öisin, mutta niiden reviirin voi tunnistaa esim. pienistä hampaanjäljistä akaasiapuissa

• naaraat saavuttavat sukukypsyyden tavallisesti puolesta puoleentoista vuoden (urokset 4-12 kk) ikäisinä ja säilyttävät sen aina 5-8-vuotiaiksi asti, mutta hyvin nuoret emot saattavat hylätä poikasensa herkästi ja hyvin vanhojen eläinten tiineydessä voi ilmetä ongelmia

• poikasia syntyy tavallisesti kerrallaan 1-2, mutta periaatteessa jopa neljän poikasen poikueet ovat mahdollisia, sillä emon pussissa on neljä nisää

• sokeri- (tai pussiliito-oravat) liikkuvat hyppimällä ja liitämällä liitopoimunsa avulla puusta toiseen (jopa 45-100 m) ja ohjaavat liitoaan käyttämällä häntäänsä peräsimenään

• sokerioravien nimi juontaa niiden mieltymyksestä makeisiin eukalyptuksen ja akaasian mahloihin sekä eräiden hyönteisten erittämään mesikasteeseen

• todellisuudessa sokerioravat ovat kuitenkin sekasyöjiä ja niiden luonnollinen ruokavalio koostuu pääasiassa hyönteisistä, mahlasta, nektarista, hedelmistä ja pienistä eläimistä kuten linnunpoikasista ja jyrsijöistä

 

 

Sokerioravat lemmikkinä

• sokerioravat ovat älykkäitä, sosiaalisia, leikkisiä ja suloisia lemmikkejä, jotka kiintyvät usein voimakkaasti häkkitovereihinsa ja niiden kanssa paljon aikaa viettävään omistajaansa - vailla sosiaalista kanssakäymistä ne puolestaan voivat tulla apaattisiksi ja jopa kuolla

• sosiaalisuutensa vuoksi sokruja ei koskaan tulisi pitää yksittäin vaan vähintään 2-3 yksilön (mielellään samaa sukupuolta, jotta vältetään jatkuva lisääntyminen ja naaraan rasittaminen) ryhmissä

• iäkkäitä oravia voi olla joskus vaikea totuttaa toisiinsa, joten olisi paras, jos lauma saisi elää pienestä pitäen yhdessä, eikä niitä myöhemmin erotettaisi

• yöeläiminä sokrut heräävät myöhään illalla mutta voivat toisaalta olla vielä aikaisin aamullakin hereillä

• sokerioravat vaativat monen tunnin (mielellään väh. 3-5h) jokailtaista vapaana oloa ja paljon omistajansa seuraa

• sokerioravat eivät yleensä aiheuta pahoja hajuhaittoja, jos niiden ruokavalio on kunnossa, ja niitä on melko edullista pitää lemmikkeinä

• sokerioravien perushoito on melko helppoa, jos tuntee niiden tarpeet ja vaatimukset, tosin esimerkiksi tasapainoisen ruokavalion koostaminen on huomattavasti haastavampaa kuin esimerkiksi kanin tai hamsterin kohdalla

• sokrut voivat elää vankeudessa jopa 15 vuotta, tavallisimmin kuitenkin 6-10 vuotta, joten ne sopivat ihmiselle, joka etsii pitkäikäistä eläinystävää (vrt. kissa tai koira) ja on valmis sitoutumaan sen hoitoon moneksi moneksi vuodeksi – tämänkään takia sokerioravat eivät siis välttämättä sovi pienille lapsille

• urokset voivat merkkailla (ja haista) hieman naaraita enemmän, mutta luonne-erot ovat yleensä ottaen yksilö- eivät sukupuolisidonnaisia

 

Takaisin Sokerioravista-sivulle

 

© Juulia Virtanen 2008