Allergiat
Hiusten kiertyminen jalan ympärille ja avohaavat
Horrostusyritys
Kalkkikrampit
Kasvaimet
Keuhkokuume 
Kohtukasvaimet
Korvasairaudet
Kutiava, hilseilevä iho
Piikkien ja/tai karvojen irtoaminen
Piparikorvat
Puremat
Ripuli
Silmäsairaudet
Sisäloiset
Suolen tai kohdun esiinluiskahdus
Suusairaudet ja hammasongelmat
Syömättömyys
Ulkoloiset
Ummetus
Vestibulaarisyndrooma (tasapainojärjestelmän ongelmat)
Vihreä uloste
Vilustuminen
Virtsatietulehdus
WHS - Wobbly Hedgehog Syndrome
Ylipaino ja rasvamaksatauti

WHS – Wobbly Hedgehog Syndrome

WHS on vakava neurologinen, perinnöllisenä pidetty sairaus, jonka pohjimmaiseksi syyksi on epäilty pientä geenipoolia, josta lemmikkisiilit (tai ainakin osa linjoista) ovat alun perin syntyneet. Syndrooman tarkka aiheuttaja ei ole kuitenkaan vielä tiedossa.

Oireisiin kuuluvat horjuva kävely, kaatuilu, painonlasku, raajojen toimimattomuus ja asteittainen tasapainon menettäminen takajaloista alkaen. Joskus ongelmat saattavat rajoittua vain siilin toiseen kylkeen, jolloin eläimen on vaikea pysyä pystyssä. Taudin etenemiseen voi tapauksesta riippuen kulua viikkoja, kuukausia tai jopa yli vuosi. Lopulta muita oireita seuraa täydellinen liikkumattomuus ja kuolema. Yleensä ensioireet ilmaantuvat aikuiselle, yli vuoden ikäiselle mutta alle kaksivuotiaalle siilille, vaikkakin myös tätä nuorempien ja vanhempien yksilöiden tiedetään sairastuneen.

WHS-tautia on usein vaikea diagnosoida, ja yleensä se varmistuukin vasta kuolleen siilin ruumiinavauksen yhteydessä. Muita yleisempiä, samantapaisia oireita aiheuttavia tekijöitä ovat horrostusyritykset (kaikkein yleisin horjuvan kävelyn ja kaatuilun aiheuttaja), kasvaimet, siilin muu vahingoittuminen tai halvaukset, joita saatetaan pystyä hoitamaan, toisin kuin WHS:a. Lisäksi vääränlaisella, etenkin vain kissanruokaan perustuvalla vitamiinittomalla ruokavaliolla, saattaa joskus olla samankaltaisia vaikutuksia.

Parannuskeinoja syndroomaan ei tunneta, mutta sairaan siilin elämänlaatua voidaan jossain määrin parantaa. Tästä lisätietoa löydät Laura Ledetin sivuilta. Yleensä armeliaimpana tekona voidaan kuitenkin pitää siilin lopettamista.

HUOM! Jos siilisi kuolee WHS:en, muistathan ilmoittaa siitä Suomen Siiliyhdistyksen siilirekisterin pitäjälle!

Horrostusyritys

Horrostusyrityksen oireisiin kuuluvat mm. kylmältä tuntuva vatsa, horjuva kävely, uneliaisuus, passiivisuus ja poissaolevuus. Pahimmassa tapauksessa siili ei juuri reagoi ärsykkeisiin. Horrostamista yrittänyt siili on saatava mahdollisimman nopeasti lämpimäksi, mutta jollei se 45 minuutin kuluessa osoita virkoamisen merkkejä, on pikainen pääsy eläinlääkärin luo tarpeen siilin hengen pelastamiseksi.

Lisätietoa horrostamisesta, sen ennaltaehkäisystä, syistä ja hoidosta löydät täältä.

Vestibulaarisyndrooma (tasapainojärjestelmän ongelmat)

Vestibulaarisyndrooma johtuu tasapainoa säätelevän sisäkorvan ongelmista. Usein oireet ilmestyvät itsestään parin päivän tai jopa muutaman tunnin sisällä, ja ne käsittävät passiivisuutta, tasapainohäiriöitä, kaatuilua, törmäilyä esineisiin, horjuvaa kävelyä, kehän kiertämistä pää kallellaan, nopeita hallitsemattomia silmänliikkeitä ja oksentelua. Lisäksi siili saattaa menettää ruokahalunsa tai kykynsä syödä ja juoda normaalisti.

Vestibulaarisyndrooma ei nimestään ja oireistaan huolimatta ole kovin vaarallinen tauti (useimmat selviytyvät siitä varsin hyvin), mutta saattaa pelästyttää sekä siilin että tämän orjan pahanpäiväisesti.

Sairastunut siili voi yrittää väkisin päästä liikkeelle, vaikka sen jalat eivät kunnolla kanna, minkä vuoksi eläin kannattaa ehkä siirtää fleeceillä pehmustettuun väliaikaisasumukseen, jossa kaatuilu ei aiheuta vahinkoa. Itsenäinen syöminenkään harvoin onnistuu. Niinpä oireista kärsivälle siilille on usein pakko antaa vettä ja soseutettua ruokaa (kanaa, hyönteisiä ja hunajaa) ruiskun avulla suoraan suuhun. Sopiva määrä on ehkä noin 2-3 ruokalusikallista sosetta pari kertaa illassa.

Usein oireet häviävät itsestään noin viikon kuluessa, mutta eläinlääkäriin on heti alusta asti hyvä olla yhteydessä – jo oikean diagnoosinkin määrittämiseksi.

Kalkkikrampit

Kalkkikramppeja eli eklampsiaa voi ilmetä siilinaaraalla, joka on tiineenä tai imettää – erityisesti hankalan synnytyksen jälkeen tai maidontuotannon ollessa suurimmillaan, eli noin 3 viikkoa poikasten syntymän jälkeen.

Eklampsia johtuu veren vapaan kalsiumin määrän äkillisestä romahtamisesta, mihin puolestaan voivat johtaa esimerkiksi emon väärä ruokinta tiineysaikana, kalsiumin imeytymisongelmat suolistossa tai vain se, että maitoon erittyy runsaasti kalsiumia.

Oireet voivat alkaa varoittamatta ja paheta sitten nopeasti johtaen lopulta jopa emon kuolemaan, jollei apua saada. Niihin kuuluu jalkojen tai tasapainon pettämistä, huohotusta, hikoilua, tärinää ja kouristelua.

Kalkkikramppien ennaltaehkäisemiseksi tiineelle naaraalla tulisi tarjota aivan normaalia ruokaa normaalein vitamiini- ja kalkkilisin. Tiineyden aikana ”tulevan varalle” annettu tavallista suurempi kalkkimäärä saa nimittäin vain emon elimistön pitämään näitä suurempia kalkkiannoksia normaaleina. Kun naaras sitten alkaa imettää, ei suureen kalkkimäärään tottuneen elimistön mielestä kalkkia olekaan enää riittävästi, minkä seurauksena eklampsian riski kasvaa. Kalkkilisää on siis syytä alkaa antaa vasta emon synnytettyä, ei vielä tiineysaikana.

Jos kalkkikramppi kaikesta huolimatta kuitenkin yllättää, ei suun kautta annettavasta kalkista ole enää hyötyä, vaan kalkki on saatava imeytymään nopeasti. Hoitona toimii eläinlääkärin suoraan siilin suoneen (tai niskanahan alle) pistämä nestemäinen kalkki, ja tämän jälkeen kotihoitona suun kautta annettavaa kalsium sekä D-vitamiini, joka huolehtii kalsiumin imeytymisestä. Hyviä kalsiumin lähteitä ovat kalsiumjauheet, kissan maidonvastike, laktoositon maitojuoma, laktoositon raejuusto ja muut laktoosittomat maitotuotteet.

Valitettavasti kalkkikrampit voivat kerran iskettyään uusiutua vielä imetysaikana, joten emoa kannattaa tarkkailla säännöllisesti ja lähteä uudelleen eläinlääkärille välittömästi eklampsian ensioireiden ilmetessä. Mahdollisten hätätapausten varalta kalsiumia voi opetella itsekin pistämään siilin ihon alle. Nestemäistä kalsiumia myydään nimellä Calcium-Sandoz 9mg Ca2+/ml injektioneste (Novartis), ja sitä annostellaan 0,5ml/kg ihon alle niskaan. Se ei kuitenkaan enää nykyisin ole reseptivapaa lääke, vaan sitä on haettava suoraan eläinlääkäriltä. Samalla voi sitten pyytää lääkäriä opastamaan oikean pistokohdan ja -tavan löytämisessä.

Kalkkikrampit ovat kova rasitus sydämelle ja voivat hoitamattomina johtaa pysyvään halvaukseen tai emon kuolemaan, mutta onneksi ne ovat siileillä melko harvinaisia. Hoidettuna sairaus ei yleensä aiheuta pysyviä vaurioita.

Kasvaimet

Kasvaimet ovat valitettavan yleisiä siileillä ja samalla myös niiden yleisimpiä kuolinsyitä. Kasvainten yleisyyden syiksi on arveltu vääränlaista ruokavaliota tai yksinkertaisesti elimistön monimutkaisten järjestelmien pettämistä, kun siili ylittää iän, jota se luonnossa tuskin koskaan saavuttaisi (yli kolme vuotta). Jälkimmäistä teoriaa tukee se havainto, että kasvaimia puhkeaa eniten noin 3-4-vuotiaille siileille. Monet kuitenkin uskovat, että kasvaimet saattavat tulevaisuudessa harvinaistua, kun niiden aiheuttajat saadaan selville, ja siilien ruokavaliota kehitellään entistä paremmaksi.

Kasvainten olemassaoloa voi olla vaikea havaita – ainakaan ennen kuin on liian myöhäistä. Erityisesti keuhkoissa, maksassa tai muissa sisäelimissä sijaitsevia kasvaimia voi paljaalla silmällä olla mahdoton huomata. Oireina voi kuitenkin esiintyä ruokahaluttomuutta, vihreää tai veristä ulostetta sekä kovia patteja tai alueita.

Hoitona voi toimia kasvaimen poisto tai ainakin kivun lievitys, mutta valitettavan usein siili lopulta kuolee kasvaimiinsa tai se lopetetaan. Jos epäilet siililläsi olevan kasvaimia, vie se välittömästi eläinlääkäriin!

Kohtukasvaimista löydät lisätietoa täältä.

Alipaino

Alipainoisen siilin tunnistaa helpoiten sen nahan läpi törröttävästä selkärangasta, sisään päin painuneista, "lommolla" olevista kyljistä sekä äärimmäisissä tapauksissa selkeästi ihon alta erottuvista kylkiluista siilin vatsapuolella. Myös lantion ja lonkkien luut saattavat törröttää.

Alipainoisuutta aiheuttavat luonnollisesti ruuan puute, mutta joskus myös vääränlainen (liian vähän energiaa) ruokavalio, sisäloiset sekä syömistä hankaloittavat hammas- ja suusairaudet, kuten ientulehdus, suusyöpä ja heiluvat hampaat. Siilin alipainoisuus on aina syytä ottaa vakavasti, sillä tarpeellisten ravintoaineiden puute voi johtaa maksa-, munuais-, sydän- ja jopa aivovaurioihin. Lisäksi ruuan puute heikentää siiliä ja voi jopa johtaa sen kuolemaan.

Jos siili on kärsinyt todellisesta ravinnonpuutteesta (esim. rescue-tapaukset), tulisi sille tarjota useita pieniä aterioita päivässä, jotta sen elimistö tottuisi jälleen vähitellen ruokaan. Mikäli siili ei suostu itse syömään, voi sille antaa ruiskulla soseutettua ruokaa tai laktoosittomaan maitojuomaan sekoitettuja murskattuja kissanraksuja suoraan suuhun. Myös erilaisten ravintolisien, kuten Nutriplus-geelin antamista kannattaa harkita tarpeellisten ravintoaineiden saannin turvaamiseksi.

Usein liian vähän ruokaa saanut siili saattaa myös kärsiä nestehukasta, jonka voi todeta esimerkiksi venyttämällä siilin niskanahkaa kokeeksi hieman ylöspäin. Jos nahka siitä irrotettaessa palaa poikkeuksellisen hitaasti paikoilleen, voi siili kärsiä veden puutteesta. Mikäli siilillä on ollut normaalisti vettä tarjolla, mutta se ei oma-aloitteisesti ole sitä juonut, on vettä hyvä antaa ruiskulla siilin suuhun kuivumisen estämiseksi. Vakavasta nestehukasta kärsivä eläin vaatii pikaista nesteytystä, ja on vietävä eläinlääkärille injektiota varten.


                                                                      

Ylipaino ja rasvamaksatauti

Siilit ovat persoja herkuille, kuten rasvaisille kissanraksuille, jauhomadoille ja pillarsseille, ja niillä on horrostamiskykynsä vuoksi taipumus varastoida kehoonsa rasvaa, jos sitä on ylen määrin saatavilla. Tämän vuoksi ne myös lihovat hyvin herkästi. Siilit tarvitsevat tutkimusten mukaan vain noin 30–70 kcal energiaa päivässä, mikä vastaa noin 1-4 ruokalusikallista ruokaa sen laadusta riippuen. Siili ei kuitenkaan yleensä osaa itse säädellä syömistään vaan syö niin paljon kuin sille vain tarjotaan – ja lihoo epäterveellisiin mittoihin. Siksi siilin orjan on huolehdittava ruoka-annosten koon säätelystä. Lisätietoa ruokinnasta löydät täältä.

Normaalina siilin painona pidetään noin 300–500 grammaa, ei juuri enempää. Vaa’an osoittamia lukuja tärkeämpää on kuitenkin, että siili näyttää sopusuhtaiselta ja terveen pyöreältä (kylkiluut ja selkäranka eivät saisi törröttää). Selvästi ylipainoinen siili ei pysty enää kokonaan käpertymään kerälle.

Ylipaino voi aiheuttaa myös monia muita ongelmia, kuten sydänkohtauksia, keuhkokuumetta ja hengenvaarallista rasvamaksatautia, jonka tunnistaa kellertävistä rasvavarastoista siilin kainaloissa. Lisäksi ylipainoiset siilit yleensä laiskistuvat ja vähentävät liikkumistaan, mikä taas edesauttaa painon nousua, ja näin ajaudutaan helposti petolliseen noidankehään.

Hoitona ylipainoon ja sen aiheuttamiin ongelmiin toimii liikunnan lisääminen (vapaana juoksentelu, uusi hyvä juoksupyörä, ruokapalojen piilottelu siilin etsittäväksi eri puolille sen aluetta, aktivointipallo…), ruoka-annosten pienentäminen, rasvaisten ruokien (jauhomadot, vahakoisan toukat, pillarssit, kissanraksut, rasvainen jauheliha…) karsiminen ja vähärasvaisten ruokien (sirkat, torakat, silkkitoukat, kana) suosiminen. Pidä kuitenkin huolta siitä, ettei laihtuminen on riittävän hidasta ja tasaista – muuten siili voi pian kohdata uusia terveysongelmia.

Yleensä ennaltaehkäisy on kuitenkin hoitoa helpompaa, ja niinpä ruoan laatuun ja ruoka-annosten kokoon olisi alusta asti hyvä kiinnittää huomiota, samoin kuin riittävän jaloittelutilan ja juoksupyörän tarjoamiseen.

Vilustuminen

Siili voi vilustua, jos se saa vetoa, sitä ei muisteta kuivata kylvyn jälkeen, sitä kuljetetaan liian kylmissä olosuhteissa tai sen asumuksessa on liian kylmä. Ensioireina ovat jatkuva aivastelu (vähäinen aivastelu on normaalia), silmien rähmiminen ja nenän vuotaminen.

Vilustunut siili tulee pitää lämpimänä, ja eläinlääkärin kannattaa ottaa yhteyttä, sillä aivastelu ja äänekäs hengittäminen voivat olla merkkejä myös vakavammasta hengitystieinfektiosta.   



 

Keuhkokuume

Siili voi sairastua keuhkokuumeeseen jonkin muun sairauden, useiden horrostamisyritysten tai loukkaantumisen seurauksena. Oireina ovat sieraimista tulevat kuplat, epäsäännöllinen rahiseva hengitys, apaattisuus ja syömättömyys. Samantapaisia oireita saattaa liittyä kuitenkin myös hengitystieinfektioihin, joten käynti eläinlääkärillä on oikean hoidon määrittämiseksi tarpeen.

Usein keuhkokuume on jonkin bakteerin aiheuttama ja voidaan hoitaa eläinlääkärin määräämän antibioottikuurin avulla, kunhan se ei ole ehtinyt edetä vielä kovin pitkälle.

Allergiat

Siili voi muiden eläinten tapaan kärsiä joskus ruoka- ja kemikaaliallergioista. Oireina esiintyy löysää tai vihertävää ulostetta, ripulia, ihon punoitusta ja laikukkuutta, kutinaa sekä rapsuttelua, joka saattaa johtaa myös rupiin. Tavallisesti laikut ilmestyvät ja katoavat ajoittain. Siili saattaa allergisoitua tietyille ruoka-aineille, kuten maidon, lihan (kala, nauta, lammas) tai hyönteisten proteiineille, maissille ja viljalle vasta ajan kuluessa.

Tarkan diagnoosin voi tehdä vain eläinlääkäri, mutta allergisia reaktioita aiheuttavia ruoka-aineita voi itsekin selvittää tarkkailemalla, minkä ruoka-aineen poistaminen ruokavaliosta lopettaa oireet tai vaihtoehtoisesti, minkä ruoka-aineen lisääminen aiheuttaa allergisia oireita. Jos allergisoivia ruokia on useita, myös uusien, kyseiselle yksilölle paremmin soveltuvien ruoka-aineiden etsiminen saattaa olla tarpeen, jottei ruokavaliosta muodostu kovin yksipuolista.

Piikkien ja/tai karvojen irtoaminen

Nuorella siilillä on kaksi piikinvaihtoaikaa: toinen noin kahden kuukauden ja toinen noin kuuden kuukauden iässä. Piikinvaihto ts. nahan läpi työntyvät uudet piikit voivat tuntua siilistä epämiellyttävältä, ja sen selkänahka voi aristaa, minkä vuoksi se saattaa tuhista ja käyttäytyä epäsosiaalisemmin kuin muulloin. Tästä ei kuitenkaan kannata huolestua, sillä yleensä siili palaa omaksi itsekseen piikinvaihdon (kesto n. 1-4 viikkoa) loputtua, ja normaalin käsittelyn jatkuessa. Siilin kurjaa oloa piikinvaihdon aikana voi koettaa helpottaa ihoa pehmentävillä öljykylvyillä sekä kosteuttavilla suihkeilla, kuten Virbac Humilacilla tai Vetriderm Intensive Spraylla, joita molempia saa apteekista ilman reseptiä.

Muulloinkin siililtä saattaa irrota itsekseen muutama piikki tai karvoja, mutta jos niitä lähtee huomattavia määriä, saattaa taustalla olla jotakin vakavampaa, kuten erilaisia sieni- tai loistartuntoja. Tällaisessa tapauksessa käynti eläinlääkärillä kannattaa oikean hoidon löytymiseksi.
 

Kutiava, hilseilevä iho

Kutiava, hilseilevä iho ilmenee yleensä lisääntyneenä rapsutteluna. Ongelman voi aiheuttaa kuiva huoneilma (erityisesti talvisin), piikkienvaihtoaika (noin kahden ja kuuden kuukauden iässä), loiset, allergiat tai ruokavalio. Lisäksi esimerkiksi uuden ympäristön laukaisema stressi voi ilmetä ahkerana rapsutteluna.

Hoitona ongelmaan toimii usein tippa helokkiöljyä iholle, loraus oliiviöljyä kylpyveteen, apteekeissa myytävä kosteuttava Humilac-suihke tai ilmankostuttaja. Stressistä, kuivasta huoneilmasta tai piikkienvaihdosta johtuva rapsuttelu yleensä häviää itsestäänkin jonkin ajan kuluttua.

Loiset (lisätietoa alempana) puolestaan vaativat eläinlääkärin määräämän loishäädön, kun taas allergiat voidaan todeta lähinnä vain testaamalla eri ruoka-aineiden sopivuutta siilille. Tyypillisimpiä allergisten oireiden aiheuttajia ovat erilaiset proteiinit (kala, nauta, lammas), vilja sekä maito. Allergiat voivat aiheuttaa myös vihertävää tai löysää ulostetta.


 

Ulkoloiset

Ulkoloiset, kuten punkit ja kirput ovat siileillä melko tavallinen ongelma. Niitä voi tarttua kuivikkeista, ulkoa tai toisilta eläimiltä. On myös mahdollista, että siilillä on alun perinkin ollut muutama punkki, mutta vasta ajan myötä tai siilin kohtaaman stressaavan tilanteen laukaisemana ne ovat alkaneet lisääntyä kunnolla.

Oireisiin kuuluu piikkien tiputtelu (putoavien piikkien alapäästä puuttuu se pallomainen osa, joka normaalisti olisi ihon sisällä), rapsuttelu, kuiva laikukas iho sekä piparikorvat. Joskus piikkien seassa voi näkyä pieniä valkoisia liikkuvia pisteitä. Pahimmillaan tartunnat voivat johtaa jopa sokeuteen, korvainfektioihin ja kuolemaan.

Punkkitartunnan voi alustavasti todeta asettamalla siilin tumman kankaan päälle ja hieromalla sen ihoa ja piikkejä sormilla. Kun kangasta sitten tarkastelee kirkkaan valon alla, siinä näkyy liikkuvia pieniä pisteitä, mikä tarkoittaa, että siilillä on loisia. Niiden tarkempi laji selviää kuitenkin vasta eläinlääkärin ottamasta ihonäytteestä.

Hoitona toimii useimmiten useana pistoksena annettava loishäätö, jonka eläinlääkäri määrää. Myös kissojen kirppusuihkeesta ja – shampoosta voi olla apua. Lisäksi siilin asumus ja tarvikkeet on pestävä ja desinfioitava perusteellisesti jokaisen pistoksen jälkeen ja esimerkiksi fleecet tai muut kuivikkeet sekä puiset esineet kannattaa mahdollisten munakätköjen vuoksi hävittää.

Sisäloiset

Siileilläkin voi esiintyä sisäloisia eli kansankielellä matoja. Siili voi saada niitä esimerkiksi ulkoa pyydystettyjen hyönteisten mukana. Ne pesiytyvät useimmiten siilin keuhkoihin tai suolistoon, minkä huomaa helpoiten siitä, että siili laihtuu selittämättömästi ja on lopulta hyvin laiha, vaikka söisikin normaaleja annoksia hyvällä ruokahalulla.

Hoitona toimii matokuuri ja siilin eristäminen muista eläimistä. Tarpeen vaatiessa eläinlääkäriä kannattaa konsultoida ja ulostenäytteet voi lähettää tutkittavaksi Eviraan.

 

Vihreä uloste

Vihreä uloste osoittaa, että ruuansulatuskanavassa on sappea, mikä puolestaan on merkki siitä, että ruoka ei sula elimistössä kunnolla. Syitä tähän voivat olla muutos ruokavaliossa (korjaantuu itsestään), uudesta ympäristöstä tai vieraista hajuista johtuva stressi (korjaantuu itsestään) tai jokin sairaus.

Mikäli uloste pysyy löysänä tai vihertävänä useamman päivän tai siili lakkaa syömästä ja juomasta, eikä ruokavaliossa tai elinympäristössä ole tapahtunut merkittäviä mullistuksia, vie siili eläinlääkäriin.

Ulostenäytteet voi myös tutkituttaa esim. Evirassa bakteerien ja loisten varalta. Lisätietoa tutkimuksista löydät täältä ja lähetysohjeet täältä.
 

Ripuli

Ripulia tai löysiä ulosteita saattaa esiintyä satunnaisesti esimerkiksi, jos ruokavalioon on lisätty jotakin uutta, mutta pitkään jatkuessaan tila voi olla hengenvaarallinen. Ripulista kärsivän siilin nesteytyksestä on pidettävä huolta. Jos siili ei näytä juovan itse, on sille annettava ruiskulla vettä suoraan suuhun. Liuokseen voi sekoittaa hieman vatsaa rauhoittavaa lemmikeille suunnattua maitohappobakteerivalmistetta. Lactobacillus-bakteereita sisältävää jogurttia voi myös kokeilla.

Jos ripuli jatkuu useita päiviä, on käynti eläinlääkärillä tarpeen. Ripulia voivat nimittäin aiheuttaa myös sisäloiset, infektiot, allergiat tai muut sairaudet. Tuore ulostenäyte kannattaa varmuuden vuoksi ottaa mukaan.

Ummetus

Siilitkin voivat toisinaan kärsiä ummetuksesta, johon auttaa yleensä kahlailu lämpimässä vedessä tai maustamattoman säilykekurpitsan syöttäminen.

Jos ummetus kuitenkin jatkuu kauan, eivätkä em. keinot auta, vie siili eläinlääkäriin

Virtsatietulehdus

Siilit ovat alttiita virtsatietulehduksille matalan maavaransa vuoksi. Yleensä tulehduksen syynä ovat kylmät lattiat tai kylpyhiekan tarttuminen sukuelimiin. Virtsatietulehduksen oireita ovat pistävä haju tai veri virtsassa.

Hoitona eläinlääkäri voi määrätä siilille antibioottikuurin. Lämpötilan nostoa tai vessahiekan vaihtoa kannattaa harkita etenkin, jos tulehdus uusiutuu. Lisäksi erityisesti urosten sukuelinten alue on hyvä tarkistaa päivittäin kiinni jääneiden murusten varalta.

Kohtukasvaimet

Naaraiden kohtukasvaimet ilmenevät ensin yleensä hiekkalaatikossa tai virtsan ja ulosteiden yhteydessä näkyvinä veripisaroina, joiden määrä kasvaa ajan kuluessa. Muuten siili saattaa käyttäytyä aivan normaalisti. 

Jos kohtukasvaimet havaitaan ajoissa, ne voidaan poistaa, niin että siili voi jatkaa vaivatta elämäänsä.

Suolen tai kohdun esiinluiskahdus

Suolen tai kohdun esiinluiskahdukset ovat yleensä varsin kohtalokkaita, mutta onneksi myös harvinaisia tapauksia, joiden tarkkaa aiheuttajaa ei vielä tunneta. Niiden petollisuus piilee usein siinä, ettei niiden tuloa voi etukäteen ennustaa tai nähdä päällepäin.

Suolen esiinluiskahduksen syiksi on epäilty liian ohuita suolenseinämiä, ja siili voi kuolla tilaan välittömästi tai parin minuutin kuluessa sen tapahtumisesta. Jos kyseisestä tilasta kärsivän siilin löytää kuitenkin vielä hengissä, vaatii se välittömästi eläinlääkärin hoitoa.

Syömättömyys

Jos siili kieltäytyy syömästä, se on yleensä sairas, kylmettynyt tai stressaantunut (esim. kodin vaihtamisesta). Toisaalta kyse voi olla hammas- ja suusairauksista (lisätietoa alempana). Jos syömättömyys jatkuu päiväkausia, voi eläinlääkärillä käynti olla tarpeen, sillä pienelle eläimelle paastoaminen voi olla hengenvaarallista.

Tärkeää olisi myös saada siili syömään ja juomaan, mitä voi edistää tarjoamalla sille sen herkkuja tai ruokia, joihin se on tottunut, kokeilemalla eri ruokia, turvottamalla rasvaisia raksuja maitotilkassa (voi toimia etenkin luovutusikäiselle poikaselle) tai viimeisenä keinona pakkoruokkimalla ja -juottamalla siiliä soseutetulla ruualla ruiskun avulla kaksi kertaa illassa jopa 4-5 vuorokauden ajan. Myös jonkin lisäravinteiden lähteen, kuten Nutriplus-geelin tarjoamista kannattaa harkita.

Piparikorvat

Piparikorvilla tarkoitetaan siilin piparimaisia tai repeilleen näköisiä korvia, jotka näyttävät siltä kuin joku olisi käynyt nakertamassa niistä paloja pois. Todellisuudessa piparikorvat ovat useimmiten vain kuivasta ihosta tai puutteellisesta ruokavaliosta johtuvia vahamaisia kertymiä korvan reunoilla, mutta joskus ne kielivät myös lois- tai sienitartunnoista, joiden hoitaminen vaatii eläinlääkärikäynnin. Loisista voit lukea lisää ylempää. Siilejä piparikorvien ei ole varsinaisesti todettu haittaavan, vaan lähinnä on kyse vain esteettisestä haitasta.

Piparikorvia voi rasvailla iltaisin vaseliinilla, E-vitamiinia sisältävällä voiteella tai kaakaovoilla, ja noin viikon kuluessa kertymien pitäisi alkaa irtoilla korvien reunoja hierottaessa. Jos siili on arka korviensa suhteen, pelkkä kevyt rasvan sipaisukin riittää, mutta tällöin kertymien häviämiseen menee yleensä hieman kauemmin aikaa. Myös Omega 3-, 6- ja 9-rasvahappojen sekä vitamiinien lisääminen ruokavalioon voi auttaa.

Korvasairaudet

Korvasieni saattaa pesiytyä siilin korviin esimerkiksi puisista virikeleluista, puruista tai sanomalehdistä. Sen ilmaantumisen voi havaita ”sormimaisina” sienikasvustoina siilin korvissa. Sieni kuluttaa korvalehteä ravinnokseen, joten sen pikainen hoitaminen on tarpeen. Oikean hoidon osaa kuitenkin määrätä vain eläinlääkäri.

Korvatulehdus puolestaan ilmenee rusehtavana eritteenä korvan alapuolella, usein karvoihin takertuneena (tosin myös loiset voivat aiheuttaa tätä). Siili saattaa pitää päätään kallellaan ja rapsutella kipeää korvaansa. Hoitona toimii parhaiten eläinlääkärin määräämä antibioottikuuri ja lemmikeille tarkoitetut korvatipat.

Silmäsairaudet

Vuotavat silmät voivat johtua tulehduksesta, allergioista tai silmän vahingoittumisesta. Myös erilaiset samentumat tai vaaleat alueet silmissä, silmän kiinni pitäminen tai sen rapsuttelu kielivät ongelmista. Tarkemman diagnoosin osaa tehdä vain eläinlääkäri.

Joskus silmä saattaa myös puhjeta – usein toisen siilin piikin pistosta. Siilit tulevat kuitenkin varsin hyvin toimeen yksisilmäisinäkin, sillä ne elävät pääosin nenänsä varassa.

Silmäongelmista kärsivän siilin asumuksen sisustukseen kannattaa kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota, jotta siili voi liikkua siellä turvallisesti. Esimerkiksi korkeat tasanteet on hyvä aidata kaiteilla.

Suusairaudet ja hammasongelmat

Suu- ja hammasongelmia esiintyy hyvin monen ikäisillä siileillä, mutta eniten noin 2-3-vuotiailla yksilöillä, ja ne ovat useimmiten perinnöllisiä, syljen koostumuksesta johtuvia vaivoja, minkä vuoksi niistä kärsivää eläintä ei välttämättä kannata käyttää jalostukseen. Ongelmia voi aiheuttaa lisäksi vääränlainen ruokavalio, joka sisältää vain pehmeitä ruoka-aineita ja paljon sokeria.

Hammasongelmat ilmenevät tavallisimmin maiskutteluna, syömättömyytenä (erityisesti kovan ruuan, kuten raksujen suhteen), laihtumisena ja suun seudun turpoamisena. Jos siili antaa avata suunsa (esim. vanupuikkoa voi käyttää apuna), todistavat hampaiden puuttuminen, kasvainten näkyminen, tulehtuneet punaiset ikenet ja mahdollinen paha haju epäilykset oikeiksi. Maallikon silmin suu saattaa kuitenkin näyttää ihan normaalilta (itselläni on tästä omakohtaista kokemusta…), vaikka siellä todellisuudessa olisikin vikaa, joten eläinlääkärikäynti on aina tarpeen hammasongelmia epäiltäessä. Rauhoitetun tai nukutetun siilin suusta saa huomattavasti paremman kuvan kuin rimpuilevan ja vanupuikkoa purevan lajitoverinsa.

Hoitona hammasongelmiin eläinlääkäri voi määrätä antibioottikuurin, poistaa hammaskiven ja tarvittavan määrän hampaita – joskus jopa kaikki. Usein yksi lääkärikäynti ei kuitenkaan riitä, vaan tilannetta on tarkkailtava. Hammaskiven muodostumista ja siitä aiheutuvia ongelmia voi koettaa ehkäistä Bucacat-geelillä, tarjoamalla siilille kovia raksuja pureskeltavaksi tai käyttämällä sitä säännöllisesti hammaskivenpoistossa. Myös hampaiden pesua pikkuruisella kissojen hammasharjalla ja –tahnalla voi halutessaan yrittää.
 

Joskus suuongelmien perimmäisenä syynä saattavat olla myös kasvaimet leuoissa. Parhaassa tapauksessa ne voidaan poistaa, mutta pahimmassa tapauksessa ne ovat levinneet leukaluuhun, eikä niille voi enää tehdä mitään. Tällöin armeliain teko on usein siilin lopetus – etenkin, jos kasvaimet selkeästi aiheuttavat kipua tai haittaavat normaalia syömistä.

Ongelmien syynä voi toisinaan olla myös kieli. Jos siili puree kovaa kieleensä, se voi turvota niin, ettei mahdu enää eläimen suuhun. Turvotus kuitenkin laskee tavallisesti saman päivän kuluessa. Kieltä voi kuitenkin joutua kostuttelemaan tunnin parin välein, ja samoin on hyvä varmistaa, että siili saa juotua itse tai antaa sille ruiskulla vettä suuhun.

Pahimmillaan siili saattaa kuitenkin vahingossa puraista osan kielestään irti, mistä seuraa paljon verenvuotoa. Leikkausta ei silti välttämättä tarvita, kunhan siilille jää niin paljon kieltä jäljelle, että se pystyy syömään ja juomaan – aluksi ruiskuruokinnalla, myöhemmin itsenäisesti. Eläinlääkäriin kannattaa kuitenkin ottaa yhteyttä.

Suu- ja hammasongelmista kärsiville ja erityisesti hampaitaan menettäneille siileille on yleensä tarjottava hyvin pehmeää ruokaa, kuten pieniksi murskattuja ja vesitilkassa turvotettuja kissanraksuja, pehmeää kissan purkkiruokaa (esim. Almo Nature), kanaa tai kalaa soseutettuna, pilttejä, pakastettuja ja hienonnettuja hyönteisiä, juuri nahkansa luoneita eläviä jauhomatoja, kuivattuja hyönteisiä kissanraksumurskan sekaan pilkottuina, keitettyä kananmunan valkuaista, Nutriplus-geeliä…

Puremat

Siilit voivat joskus joutua toisten eläinten tai lajitoveriensa puremiksi. Pienet puremat parantuvat yleensä itsestään, mutta suuremmat voivat vaatia puhtaanapidon ja rasvauksen lisäksi lääkekuurin. Jos purija on ollut pienen poikasen emo, olisi ainakin kyseinen poikanen erotettava emosta ja hoidettava käsiruokinnalla luovutusikäiseksi. Emojen tiedetään purreen jopa poikastensa raajoja poikki, tosin tämä saattaa liittyä myös niiden toisinaan harjoittamaan kannibalismiin.

Emot kuljettavat lisäksi usein poikasiaan niskasta hampaillaan kiinni pitäen, jolloin niskan iho saattaa rikkoutua, ja haavaumasta voi päästä verenkiertoon bakteereita, jotka aiheuttavat laajamittaisen näppylöinä ilmenevän ihotulehduksen. Tämä vaiva hoituu kuitenkin tavallisesti eläinlääkärin määräämällä antibioottikuurilla.

Hiusten kiertyminen jalan ympärille ja avohaavat

Matalasta maavarastaan (ja usein tahmaisista tassuistaankin) johtuen siilit ”keräävät” helposti lattialta hiuksia ja langanpätkiä, jotka voivat kiertyä tiukasti pienten jalkojen ympärille ja aiheuttaa pahimmillaan kuolion. Hiusten varalta siilin jalat olisikin hyvä tarkistaa joka päivä, ja siilin huoneessa kannattaa imuroida usein.

Jos vahinko kuitenkin pääsee tapahtumaan, kannattaa koettaa katkaista hiusta tai lankaa pienten kynsisaksien avulla. Mikäli hiuksen tai langan pää löytyy, voi koko pätkän myös varovasti kieputtaa pois jalan ympäriltä. Jos jalka kuitenkin jo sinertää tai on todella turvoksissa, saattaa erityisesti ohuita hiuksia olla mahdoton poistaa omin avuin. Tällöin siili kannattaakin kiikuttaa mahdollisimman nopeasti eläinlääkärin vastaanotolle.

Kun hiukset tai langanpätkät on saatu irrotettua, on hyvä tarkistaa, ehtivätkö ne hiertää ihoa rikki. Jos ehtivät, haavaumakohta olisi tärkeää pitää mahdollisimman puhtaana ja lisäksi sitä voi rasvata eläimille tarkoitetulla haavavoiteella.

Siilien pienet jalat ovat alttiita myös muille vahingoille, joista tavallisimpia ovat ehkä kynnen katkeaminen ja siitä aiheutuva runsas verenvuoto. Lisäksi pieniä haavaumia voi aiheuttaa esimerkiksi liian karhea juoksupyörä tai asumuksen rakenteet. Tällaisessa tapauksessa tärkeintä on loukkaantuneen kohdan puhtaana pito tulehduksien välttämiseksi. Siilin asumuksen kuivikkeita kannattaa vaihtaa päivittäin ja juoksupyörän väliaikaista poistamista kannattaa harkita. Kipeää kohtaa olisi hyvä desinfioida ja kylvettää lämpimässä vedessä 1-2 kertaa päivässä, ja sen päälle voi levittää lemmikeille suunnattua haavavoidetta (esim. Terrapoly Vet). Älä unohda korjata haavauman aiheuttanutta kohdetta, jos sen suinkin onnistut paikantamaan!

Takaisin Siileistä-sivulle

© Juulia Virtanen 2008