SIILIN ERITYISPIIRTEITÄ

 

Vaahtistelu eli vaahtopallojen tekeminen

Vaahtistelu kuuluu siilien mielenkiintoisimpiin ja kuitenkin täysin normaaleihin käyttäytymispiirteisiin. Sen laukaisee tavallisesti jokin siilin löytämä uusi jännittävä tuoksu, kuten eri metallit, nahka, hiki, käsivoiteet ja parfyymit. Mitä nuorempi siili, sitä useammin se tuntuu löytävän jotakin uutta ja kiinnostavaa: esimerkiksi kaksiviikkoiset poikaset vaahtistelevat jo ihmisen ihon tuoksusta. Toisaalta monet vanhussiilitkin innostuvat välillä vaahtistelemaan, ja joskus ne reagoivat myös uudemman kerran samoihin, aiemminkin kiinnostusta herättäneisiin tuoksuihin. Vaahtisteluaktiivisuus on kuitenkin selkeästi myös yksilökohtainen kysymys.

Vaahtopalloa tehdessään siili alkaa nuolla ja pureskella vieraalta tuoksuvaa kohdetta - todellista aarretta saatetaan jopa raahata pitkiä matkoja mukana. Sitten siili irrottaa otteensa esineestä, maiskuttelee sylkeä hetken suussaan ja levittää syntyneen vaahdon kielellä piikistöönsä - tavallisesti kylkiin, mutta joskus jopa otsaan. Vaahtistelun tiimellyksessä eläin saattaa toisinaan kaatua kyljelleen ja jatkaa toimitusta maasta käsin. Mitä pikantimpi tuoksu, sitä useampi vaahtopallo siitä syntyy.

Vaahtistelun tarkka syy ei ole tiedossa, mutta teorioita on useita. Vaahtopallojen hajujen on arveltu hämäävän vihollisia, mutta toisaalta myös houkuttelevan siilille puolisoa. Toiset arvelevat siilin yrittävän vaahtistelun kautta painaa uusia hajuja mieleensä, kun taas kolmannet uskovat siilin pyrkivän luonnossa tekemään vaahtopalloja lievästi myrkyllisistä kohteista, jolloin selkään levitetty ihoa ärsyttävä sylki tehostaisi piikkien vaikutusta tai mahdollisesti auttaisi siiliä vahvistamaan omaa vastustuskykyään myrkyllisiä aineita vastaan. Oli niin tai näin, oman lemmikkisiilin ei välttämättä kannata antaa vaahtistella muiden eläinten ulosteista tai voimakkaista kemikaaleista, joista voi nieltynä olla haittaa eläimen terveydelle.

 

 

Horrostaminen

Afrikkalaiset ja eurooppalaiset siililajit polveutuvat samasta
kantaisästä. Eurooppalaiset siilit horrostavat talven yli, sillä kylminä lumisina kuukausina niiden on lähes mahdotonta löytää tarpeeksi hyönteisiä tai muuta ruokaa ja säilyttää ruumiinlämpönsä riittävän korkeana.

Afrikkalaisilla kääpiösiileillä on yhtä lailla säilynyt kyky horrostaa, kun lämpötila laskee liian alhaiseksi. Lisäksi luonnossa liika kuumuus ja kuivuus sekä siitä johtuva pula ravinnosta voivat saada aikaan horrostusyrityksen vaikeista olosuhteista (yleensä tammikuusta maaliskuuhun) selviytymiseksi. Niiden mahdollisuudet selvitä horroksesta ovat kuitenkin vankeudessa lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta heikot, koska ne eivät ole voineet valmistautua siihen kunnolla keräämällä rasvakerrosta. Jos siilin annetaan olla horrostilassa kauan, ne voivat myöhemmin altistua helposti sairauksille ja tavallista on, ettei lemmikkisiili selviä horroksesta ainakaan 1-2 päivää pidempään.

Siilit ovat horrostamisenkin suhteen yksilöitä. Toiset saattavat yrittää horrostaa useita kertoja elämänsä aikana, kun taas toiset eivät tee sitä koskaan. Siilistä riippuen 23–26 Celsiusasteen lämpötilan pitäisi periaatteessa estää niitä horrostamasta. Kuitenkin yhtäkkiset lämpötilanmuutokset voivat myös saada aikaan horrostusyrityksen, vaikkei lämpötila laskisikaan alle 23 asteen. Kannattaa lisäksi huomioida, että usein lattianrajassa lämpötila saattaa olla alhaisempi kuin muualla asunnossa.

Nykytiedon mukaan myös valaistuksella uskotaan olevan tärkeä rooli siilien vireyden säätelyssä, ja toiset siilit voivat yrittää horrostaa, jolleivät saa tarpeeksi (12–14 tuntia) valoa päivän aikana. Erityisesti syksyllä pimeän ajan pidetessä siilin huoneessa kannattaa pitää valoja päällä esimerkiksi klo 20–21 asti, tai jos epäilee omaa muistiaan, asettaa siilin asumuksen lähelle lisävalaisimen toimimaan ajastimella. Lisäksi siilin huoneeseen tai asumukseen olisi hyvä hankkia oma lämpömittari.

Useimmiten horrostusyrityksen huomaa siitä, että siili on voinut jättää osan ruuastaan syömättä, juoksupyörä näyttää koskemattomalta, ja siili löytyy lopulta jostakin nurkasta kerälle käpertyneenä. Kun siilin nostaa syliinsä, se vaikuttaa passiiviselta ja väsyneeltä (ei tuhise kuten normaalisti, silmäluomet lipsuvat kiinni, ei huoli matoja jne.), ja sen vatsa tuntuu kylmältä. Kävely on huojuvaa, ja siili saattaa kaatuilla.

Tällaisessa tilassa oleva siili on saatava mahdollisimman pian lämpimäksi. Hyviä keinoja tähän ovat lämmin kylpy ja sen jälkeen varovainen kuivaus hiustenkuivaajalla (jos siiliä ei kuivata, se voi vilustua), siilin asettaminen oman vatsan päälle paidan alle, lämminvesipullojen ja fleecen väliin tai lämpömatolle. Tarkkaile siiliä, kunnes se on jälleen lämmin ja käyttäytyy normaalisti. Jos aikaa kuluu kuitenkin yli 45 minuuttia, eikä siili osoita virkoamisen merkkejä, vaaditaan useimmiten eläinlääkärikäyntiä tai muuten siili on vaarassa kuolla hypotermiaan.
 
Horrostusyrityksen jälkeen siilin asumuksen lämpötilaa kannattaa nostaa hieman, sillä muuten siili mitä todennäköisimmin yrittää horrostaa vielä uudelleenkin. Lämpömaton tai lämmittävien pattereiden hankintaa kannattaa vakavasti harkita. Horrostusyritys laskee myös siilin immuunijärjestelmän toimintakykyä, jolloin se on alttiimpi loisongelmille ja virustaudeille. Tarkkaile siiliäsi siis entistä huolellisemmin mahdollisten puhkeavien sairauksien varalta.

Ennaltaehkäisynä kannattaa koettaa säilyttää siilin asumuksen lämpötila mahdollisimman vakaana ja tarjota sille vaikkapa lämpömatto lämmittelypaikaksi. Lisäksi olisi hyvä tarkistaa joka aamu, ettei siili yritä horrostaa vaan nukkuu lämpimässä paikassa.

 

Piikit

“Kettu tietää monta asiaa, mutta siili tietää yhden suuren asian.” (Arkhilokhos)
 

Siilin ihoa peittää noin 2000 terävää piikkiä, jotka ovat itse asiassa vuosimiljoonien aikana koviksi, paksuiksi ja teräväkärkisiksi muuntuneita karvoja. Niiden sisällä kulkee onttoja pieniä käytäviä, jotka vahvistavat piikkien rakennetta. Siilin piikit eivät ole myrkylliset (tosin vaahtopallojen jättämä sylki voi tietyissä tapauksissa ärsyttää ihoa) eikä niissä ole väkäsiä. Ne eivät myöskään irtoa helposti, toisin kuin piikkisialla.

Siilinpoikasella on jo syntyessään piikit ihon alla suojassa, mutta ne nousevat esiin vasta muutaman tunnin kuluttua syntymästä. Siili vaihtaa piikkinsä ensimmäisen kerran pienenä poikasena, sitten noin kahden ja lopulta noin kuuden kuukauden iässä. Myöhemminkin voi muutamia piikkejä satunnaisesti irtoilla, mutta suuremmat piikinlähdöt viittaavat useimmiten sairauksiin.

Siilin piikit kiinnittyvät sen ihon alla pallomaisten karvatuppien avulla kahteen suureen lihakseen, joiden avulla siili voi nostaa ne pystyyn ja käpertyä palloksi vaaran uhatessa. Tällöin piikit sojottavat limittäin ja jännitettyinä eri suuntiin, minkä vuoksi siiliin on vaikea koskea satuttamatta itseään. Usein siili tehostaa puolustusmekanisminsa toimintaa tuhisemalla ja hyppimällä paikoillaan.

Kesy ja ihmiseen luottava siili pitää suurimman osan ajasta piikkinsä selänmyötäisinä, jolloin sitä voi vaivatta käsitellä ja silitellä. Ajan myötä piikikkyyteen myös jossain määrin tottuu. Piikkien asennosta omistaja voi päätellä siilinsä mielialan: mitä enemmän ne ovat pystyssä, sitä kiukkuisemmalla, epävarmemmalla tai suorastaan pelokkaammalla päällä siili on.

Siilien tiedetään luonnossa käyttävän piikkipanssariaan myös ”törmäyksenvaimentimena” pudotessaan tai hypätessään tuntemattomaan: niiden täytyy vain ilmalennon aikana kääriytyä palloksi – piikit kyllä joustavat. Lisäksi siilit voivat käyttää piikkejään apuna tappaessaan suurta saaliseläintä, kuten käärmettä.

Piikeistä voi kuitenkin olla myös haittaa. Parittelun aikana naaraan piikit voivat saada siiliuroksen tassut ja suun verille, ja irronneet, ihon läpi painuneet piikit voivat aiheuttaa siilille tulehduksia. Toisinaan sattuu niinkin ikävästi, että lajitoverin piikki voi puhkaista siilin silmän.

 

Myrkyt ja vahingolliset aineet

Siileillä on loistava vastustuskyky niin luonnosta löytyviä kuin keinotekoisiakin myrkkyjä vastaan. Niiden tiedetään käyttäneen ravinnokseen mm. ampiaisia, mehiläisiä, myrkyllisiä sammakoita ja käärmeitä, ja ne voivat selvitä ongelmitta jopa sellaisista myrkkyannoksista, jotka riittäisivät tappamaan ihmisen. Siitä huolimatta riskejä ei kannata ottaa, vaan siilin liikkuma-alue on hyvä pitää puhtaina kemikaaleista, myrkyllisistä kasveista ja muista vaarallisista aineista.

On kuitenkin olemassa myös aineita, jotka voivat vahingoittaa siilin elimistöä tai huonontaa sen vointia.

Tässä lista eräistä siilille myrkyllisistä tai vahingollisista aineista.

 

• avokado saattaa olla siileille myrkyllistä (tästä tosin ollaan montaa mieltä, mutta turhia riskejähän ei kannata ottaa…)

• BHA (butyylihydroksianisoli, E320) ja BHT (butyylihydroksitolueeni, E321): teollisten eläinten ruokien säilönnässä käytetään joskus näitä aineita (halpa säilöntäkeino), joiden epäillään aiheuttavan eläimille esim. syöpää, allergioita sekä maksa- ja munuaissairauksia.

• etoksikiini (engl. Ethoxyquin tai ”E”) käytetään säilöntäaineena joissakin teollisissa eläinten ruuissa, vaikka sen epäillään aiheuttavan tulehduksia, poikaskuolleisuutta, epämuodostumia ja syöpää. Joskus BHA, BHT ja etoksikiini piilotetaan lauseen ”sisältää EU:n hyväksymiä antioksidantteja/säilöntäaineita/lisäaineita” taakse.

• ivermektiini (engl. Ivermectin) on ruiskeena annettava lääke (esim. Ivomec) – voi pahimmillaan tappaa lemmikkisiilin tai nostaa sen riskiä sairastua syöpään, mutta toisaalta sitä on käytetty joillekin siileille täysin ongelmitta. Collie-sukuisille koirille sama lääke on tappava.

• laktoosia sisältävät maito ja maitotuotteet: siilit ovat laktoosi-intolerantikkoja, joten niille tulisi tarjota vain laktoosittomia tai vähälaktoosisia (HYLA) maitotuotteita

• Polysporin ja Neosporin ovat kivunlievittäjiä, joiden sisältämä lidokaiini voi vaarantaa siilin sydämen toiminnan ja turruttaa kurkun, jolloin siili voi tukehtua yrittäessään syödä

• kokonaiset pähkinät ja siemenet voivat jäädä jumiin siilin suuhun tai kurkkuun, ja ovat epäterveellisiä, sillä ne sisältävät paljon rasvaa

• roskaruoka ja useimmat ihmisille tarkoitetut rasvaiset ja makeat ruuat ovat siileille hyvin epäterveellisiä – aivan kuten ihmisillekin

• suklaa on myrkyllistä siileille, kuten myös koirillekin

• teepuutuotteet (Tea Tree), mm. shampoot, teepuuöljy ja -suihkeet, jotka voivat vahingoittaa siilin sisäelimiä

• viinirypäleet ja rusinat voivat aiheuttaa vahinkoa maksalle ja muille elimille

• sitrushedelmät, pavut ja omena ovat turhan tuhtia ruokaa

• raaka porkkana voi aiheuttaa siilille ummetusta

• lehtisalaatti ja kurkku voivat aiheuttaa mahalaukussa kivuliasta turvotusta ja ovat muutenkin ravintoarvoiltaan melko köyhiä (sisältävät pääasiassa vettä)

• sipuli on eläimille turhan voimakasta (on esim. koirilla aiheuttanut anemiaa ja jopa kuolemantapauksia)

• sisäelimet saavat siilin vatsan helposti sekaisin

• raaka kala (sisäloisvaara)

• ulkohyönteiset (loisvaara)

• suola ja mausteet eivät ole hyväksi siileille

 

Lisäksi tavallisimpia allergisten reaktioiden aiheuttajia ovat kala, nauta, maito, lammas ja vilja. Niitä kannattaa siis välttää.

 

 

Takaisin Siileistä-sivulle

 

© Juulia Virtanen 2008