RUOKAHYÖNTEISTEN KASVATUS

Jos haluaa säästää siilin ruokintakuluissa tai omistaa enemmän kuin yhden siilin, on ruokaeläinten kasvattaminen mielestäni ihan järkevää. Sitä paitsi se on ihan mukavaa ja mielenkiintoista puuhaa, ellei sitten satu kärsimään äärimmäisestä ötökkäfobiasta.

Ruokahyönteisiä voi kasvattaa menestyksekkäästi useammalla eri tavalla. Tässä omat ehdotukseni, jotka meillä ovat tuottaneet tulosta.


 

Jauhomatojen eli jauhopukin (Tenebrio molitor) toukkien kasvatus

 

 

Jauhomatojen kasvattaminen on helppoa puuhaa ja siinä säästää vuoden kuluessa sievoisen summan rahaa – olipa siilejä sitten yksi tai useampi.  

1)   Laita muoviseen irtokarkkilaatikkoon tms. astiaan pohjalle muutama sentti kuivaruokaa, eli esim. puurohiutaleita, kalanruokaa, kissanraksujauhoa, kuivattua kalaa/katkarapua, vehnäleseitä yms. Mitä monipuolisempi valikoima on, sen parempi. Lisää vielä munakennonpalasia madoille piilopaikoiksi, leikkaa sukkahousuista laatikolle ”huppu” suojaksi, laita madot astiaan ja huppu päälle.

2)   Anna madoille joka toinen päivä nestettä kuivumisen estämiseksi esim. porkkanan, salaatin tai raa’an perunan muodossa ja muista poistaa syömättömät osat seuraavana päivänä, jottei koko farmi homehdu.

3)   Kun madot koteloituvat, niistä tulee vaaleita ”alieneita”, jotka nostetaan toiseen samanlaiseen laatikkoon. Niille ei tarvitse antaa ruokaa, sillä ne eivät syö ennen kuoriutumistaan.

4)   Koteloista kuoriutuu kuoriaisia, jotka jälleen tarvitsevat ravintoa ja munintapaikkoja (munakennoa tai meillä hyväksi todettuja fleecen paloja). Kuoriaiset voi siis siirtää omaan astiaansa (esim. pinseteillä) ja ne, kuten myös kotelot, ovat usein siilin herkkua, joten osan voi kuoriaisista voi tarjota siilille ruokana ja osan vaikka pakastaa pahan päivän varalle.

5) Kun kuoriaisten munimat munat kuoriutuvat ja laatikon pohjalla tai fleecessä alkaa näkyä pikkumatoja, kuoriaiset siirretään uuteen laatikkoon ja kasvavat pikkumadot voidaan hetken kuluttua yhdistää muiden matojen kanssa ja näin kierto jatkuu.

 

Ennen kuin madot tarjotaan siilille, olisi hyvä siirtää ne päiväksi tai pariksi ”tankkaamaan” erilliseen laatikkoon, joka sisältää mahdollisimman monipuolista ravintoa ja nestettä (kasviksia). Näin siilin syömät madot ovat ravintoarvoltaan mahdollisimman rikkaita.



 

Matofarmin siivous: kun laatikon pohjalle alkaa kertyä harmaata ”putua” (=ulostetta), on aika siivota laatikko.

1) Siivilöi laatikon sisältö roskakorin päällä, niin että ulosteet menevät siivilästä läpi, mutta madot ja niiden ruuat eivät (jos laatikko sisältää aivan pikkuisia matoja, ne kyllä tippuvat siivilän rei’istä…). Muista poistaa kuoriaiset toiseen laatikkoon odottelemaan, sillä ne ovat hyviä kiipeilijöitä ja voivat karata.

2) Laita seos, ötökät ja uutta ruokaa toiseen laatikkoon ja pese tyhjä laatikko myöhempää tarvetta varten.

 

 


 

Jättijauhomatojen (Zophobus morio) kasvatus

 

 

Jättijauhomatojen kasvatus on kokemukseni mukaan hieman vaativampaa ja aikavievempää puuhaa kuin tavallisten jauhisten lisääminen, mutta ei mitenkään mahdotonta. Kun vauhtiin on päästy, jättiksetkin tuntuvat lisääntyvän kuin itsestään.

Näillä ohjeilla on meillä saatu pienimuotoinen farmi pystyyn.

1) Laita haluamasi määrä jättijauhomatoja (esim. 5 kpl/siili) kertakäyttömukeihin, kukin omaansa ja lisää niihin vähän kuivaruokaa (kalanruokaa, puurohiutaleita, murskattuja kissanraksuja…). Jättijauhomadot eivät koteloidu, jos niitä ei eristetä näin toisistaan.

2) Mukeissa madot menevät vähitellen C-asentoon ja lopulta koteloituvat. Tähän voi mennä useita viikkoja madon iästä riippuen. Kotelovaiheessa jättikset viettävät vielä jokusen viikon kunnes niistä kuoriutuu koppakuoriaisia.

3) Laita koppakuoriaiset astiaan, jonka pohjalla on lannoittamatonta luonnonturvetta (esim. puutarha- tai lemmikkieläinliikkeistä) ja kariketta, piilopaikoiksi munakennoa ja tuoreruualle alustaksi esim. pakastepurkin kansi (jotta pohja ei pääse homehtumaan).

4) Sumuttele ainakin osaa turvepohjasta säännöllisesti, jotta se pysyy kosteana ja muhevana, mikä mahdollistaa poikasten kuoriutumisen. Tarjoa koppiksille tuoreruokaa vähintään joka toinen päivä ja poista samalla syömättä jääneet ruuat. Kuivaruokaa voi olla esillä jatkuvasti.

5) Etenkin talvella koppisboksille olisi hyvä tarjota lisälämmönlähde, joka nopeuttaa munien ja matojen kehitystä sekä koppisten lisääntymishaluja. Tähän tarkoitukseen soveltuu hyvin esim. tavallinen hehkulamppu-valaisin.

6) Kun pikkumatoja (muistuttavat tavallisia jauhiksia) alkaa kertyä turpeeseen tarpeeksi, voit siirtää jättiskoppikset uuteen turvepohjaiseen laatikkoon lisääntymään. Ne elävät noin vuoden ajan, minkä jälkeen on jälleen laitettava uusia matoja koteloitumaan.

7) Ruoki pikkumatoja vanhassa laatikossa säännöllisesti kuiva- ja tuoreruualla, kunnes ne ovat isoja.
 



 



 



 

Jamaikalaisten sirkkojen (Gryllus assimilis, ”Silent Brown Crickets”) kasvatus

 

 

Sirkat muodostavat tärkeän osan siilin ruokavaliosta, mutta ovat monissa paikoissa suhteellisen arvokkaita, joten niidenkään kasvattaminen ei ole ollenkaan hullumpi ajatus.

Ruokasirkoiksi kasvatetaan tavallisesti kenttäsirkkoja tai kotisirkkoja – jamaikalainen sirkka on uudempi tuttavuus. Sen hyviä puolia ovat kuitenkin kenttäsirkkaa hiljaisempi sirkutusääni ja se, että karkulaiset eivät pysty lisääntymään huoneistossa kuten kotisirkoilla.

 

1) Laita isoon muoviseen säilytyslaatikkoon (esim. 20l) pohjalle puurohiutaleita, kalanruokaa ja murskattuja kissan- tai koiranraksuja, piiloiksi munakennoa, ruoka-alustaksi esim. pakastepurkin kansi, munintaboksiksi pakastusrasia, joka on täytetty kostetulla turpeella ja viimeiseksi esim. noin 50-100 sirkkaa. Laatikon päälle on hyvä vetää vanhoista sukkahousuista tehty huppu estämään sirkkojen karkailuyritykset ja lämmönlähteenä esim. hehkulamppu-valaisin toimii hyvin.

2) Ruoki sirkkoja päivittäin tuoreravinnolla (porkkana, salaatti, peruna, kurkku…) ja poista syömättömät kasvinosat. Kostuta munintaboksin turvetta säännöllisesti (ei kuitenkaan läpimäräksi), jotta sirkkojen munimat munat eivät kuivu. Sirkat saattavat syödä osan munistaan, mitä voi koettaa estää laittamalla munintaboksin päälle kannen, johon leikkaa kulkuaukon.

3) Poista munintaboksi noin viiden vuorokauden kuluttua ja korvaa se uudella (tai pidä välissä muutama ”lepopäivä”). Laita munintaboksi toiseen laatikkoon (esim. Faunaboksiin), jossa on kuivaruokaa ja munakennoa pohjalla.

4) Laita sitten tämä koko Faunaboksi ”haudontaan” johonkin lämpimään (n. 25–30 astetta) paikkaan, esim. lampun alle, mutta huolehdi, että munintaboksin turve ei pääse kuivumaan. Ensimmäiset sirkat kuoriutuvat tavallisesti noin parin viikon haudonnan jälkeen ja muistuttavat pieniä muurahaisia. Muista tarjota niille Faunaboksiin heti tuoreruokaa ja vettä esim. pumpuliin tai paperiin imeytettynä (ne voivat hukkua pieneenkin vesipisaraan…).

5) Hoida pikkusirkkoja kuin aikuisia, kunnes ne ovat riittävän isoja liittymään aikuisten sirkkojen joukkoon tai päätymään siilin ateriaksi.


 

 

 


 



 

Jättiläis- (Blaberus giganteus) tai argentiinalaisten torakoiden (Blaptica dubia) kasvatus

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Torakat ovat ravintoarvoltaan parasta mahdollista ruokaa siilille ja äärimmäisen helppoja hoitaa ja kasvattaa. Monet eivät niitä vain syystä tai toisesta kattonsa alle halua…

 

1) Hanki iso muovilaatikko (vähintään 50x30 cm) tai vauvojen kylpyamme farmin asumukseksi. Jättiläistorakat kasvavat jopa 7 cm pituiseksi, joten tilaa tarvitaan suhteellisen paljon. Laita laatikon pohjalle muutaman sentin kerros turvetta tai kutterinpurua ja munakennoa, pahvirullia, -rasioita, rutattua sanomalehteä tai kertakäyttömukeja piilopaikoiksi. Laatikossa ei välttämättä tarvita kantta, sillä torakat eivät pysty kiipeämään liukasta pystysuoraa seinämää pitkin, mutta luonnollisesti kansi tuo kuitenkin varmuutta esim. laatikon kaatumisen varalta.

2) Ruoki torakoita päivittäin tuoreruualla kuivumisen estämiseksi. Ruoaksi kelpaavat leipä, koiran tai kissan raksut, vihannekset, kasviperäiset keittiöjätteet yms., eikä sen tarvitse olla aivan tuoretta. Ruokinta onkin oikeastaan ainoa hoitotoimenpide, lukuun ottamatta vuosittain tapahtuvaa pohjamateriaalin vaihtoa. Pohja ei vaadi sumutusta.

3) Torakoiden lisääntymiseenkään ei vaadita mitään erikoistoimenpiteitä, vaan sitä tapahtuu, jos tilaa, ravintoa ja piilopaikkoja vain riittää. Torakoiden lisääntymistahti ei tosin ole päätä huimaava, mutta sitä voi koettaa kiihdyttää nostamalla lämpötilan noin 30 asteeseen. Muuten reilu 20 astettakin riittää hyvin.



 

Takaisin Siileistä-sivulle



 

© Juulia Virtanen 2008