 |
||
 |
         MEISTÄ
Olen siis Juulia Virtanen, siileihin hurahtanut parikymppinen opiskelija. Olen hankkinut työkokemusta eläinklinikalla ja eläinkaupassa työskentelystä, ja tänä keväällä 2009 onnistuin pääsemään ensimmäisellä yrittämällä eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan Helsingin yliopistoon lukemaan eläinlääkäriksi. Tätä seurasi sitten muutto Pirkanmaalta Sastamalasta Vantaalle. Haaveissani olisi joskus erikoistua pieneläimiin ja ehkäpä näihin eksoottisempiinkin nisäkkäisiin, mutta saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Erilaiset lemmikit, kuten jyrsijät,
kanit, kilpikonnat ja kalat ovat kuuluneet elämääni 5-vuotiaasta
lähtien, ja omani olen hoitanut pienestä pitäen itse.
Afrikkalaisista
kääpiösiileistä kuulin ensimmäistä kertaa joskus 2000-luvun alussa ja
innostuin kovasti. Eurooppalaiset siilit, eli nuo kotoisat
”pihasiilimme”, ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten siltä
istumalta aloin etsiä Internetistä lisätietoa näistä afrikkalaisista
lemmikkiversioista. Päädyin
Hedgehog
Centralin sivuille
(en olettanut, että siileistä löytyisi suomenkielistä tietoa, joten
googletin hakusanalla ”hedgehog”), ja tulostin siinä samassa 12 sivua
siilitietoa ja -kuvia, joista osa on vieläkin tallessa. Muutamaa vuotta myöhemmin (viimeisenkin kanini jo siirryttyä sateenkaarisillalle) aika uuden lemmikin hankintaan alkoi tuntua kypsältä. Harkitsimme silloisen poikaystäväni kanssa muutamiakin eri eläimiä, mutta päädyimme lopulta siiliin, koska se vaikutti parhaiten sopivan elämänrytmiimme - olemmehan molemmat pohjimmiltamme ”yöeläimiä”. Lisäksi ajatus vapaana vipeltävästä lemmikistä houkutteli häkkieläintä (kuten vaikkapa pientä jyrsijää) enemmän. Niin alkoi armoton tiedonhankinta, jonka seurauksena löysin viimein myös Suomen Siiliyhdistyksen.
Jokusten yhteensattumien kautta kotiimme saapui lopulta ensimmäinen oma siilimme, nyt jo edesmennyt Daim eli kotoisammin Daimsku, joka sitten veikin sydämemme lopullisesti. Hieman myöhemmin elämäämme sulostuttamaan muutti myös SY Eedenin Shining Star ”Shany” eli ”Shanttu” (kiitokset Iinalle Kuopioon tästä viehkeästä siilineidosta). Kesällä 2007 maahantoimme Saksasta komean Kiteen (Frost vom Janustal) ja vuonna 2008 Neven ja Cocon Yhdysvalloista sekä Chilin Saksasta. Kasvattamisesta kiinnostuin Daimskun yllätyspoikueen myötä, (joskin olin haaveillut kasvattajan ”urasta” jo kanien kohdalla) ja tällä hetkellä toivon osaltani voivani edistää Suomen siilikantaa terveillä, kilteillä siililapsosilla. Kasvatusperiaatteistani voit lukea lisää täällä. Kasvatustoiminnan lisäksi pyörin lähes päivittäin Suomen Siiliyhdistyksen keskustelupalstalla ja siilistien IRC-kanavilla sekä Internet-sivuilla pyrkien näin pysymään perillä tuoreimmasta siilitietoudesta. Toimin myös yhdistyksen Tampereen seudun alajaoston puheenjohtajana vuosina 2007sekä 2008 ja vuonna 2009 olen ollut yhdistyksen hallituksen jäsen ja kasvatusvastaava. Osallistun mahdollisuuksien mukaan siiliesittelyihin ja -tapaamisiin vuosittain.
Vaan mahtuupa sitä elämäämme
muutakin…
Sokerioravat
Siilien lisäksi meillä on ex-poikaystäväni kanssa yhteisomistuksessa kaksi sokeriorava-poikaa, Nekku (7v) ja Nemo (4v). Sokerioravia harkitsimme jo ennen ensimmäisen siilimme hankintaa, mutta koska sokrut ovat varsin vaativia lemmikeitä, päädyimme lopulta siiliin. Ajatus omien oravien hankinnasta kyti kuitenkin mieleni sopukoissa, ja niin pojat pitkän harkinnan jälkeen löysivät tiensä meille uudelleensijoituksen kautta. Vastoin monien oletuksia sokerioravissa ja siileissä ei meitä ole kiehtonut niiden eksoottisuus (joka ei mielestäni koskaan ole hyvä peruste lemmikin hankintaan), vaan niiden sopivuus omaan elämänrytmiimme. Sokrut ovat siilien tapaan yöeläimiä ja lisäksi niitä voi pitää vapaana hieman huolettomammin kuin esim. jyrsijöitä ja kaneja, sillä ne eivät yleensä jyrsi johtoja tai huonekaluja (kuuluvat pussieläimiin) tai saa aikaan pahoja sotkuja. Lisäksi sokerioravat ovat tavallisesti hieman sosiaalisempia ja pidempiaikaisia lemmikkejä kuin monet jyrsijät, sillä ne voivat elää jopa 15 vuotta. Oman näkemykseni mukaan sokrujen hankintaa kannattaa kuitenkin harkita pitkään ja vakaasti: ne vaativat paljon huomiota, vapaana jaloittelua sekä tilaa, ja niiden ruokavalion oikea koostaminen on haastavaa (hedelmiä, vihanneksia, hyönteisiä, muita proteiininlähteitä sekä kalsiumia ja fosforia sopivassa suhteessa). Lisäksi niiden jopa yli 10 vuoden elinikä edellyttää pitkää sitoutumista – aivan kuten kissan tai koiran kohdalla. Sokerioravistamme löydät lisää tietoa heidän omilta sivuiltaan, ja kysymyksiä saa luonnollisesti lähettää sähköpostiini tahdenlennon [at] gmail.com.
Akvaariot Lisäksi akvaariot kuuluvat rakkaisiin harrastuksiin, vaikkei sellaista tällä hetkellä vielä kodistani löydykään. Uusi 200l sisustusakvaario odottelee kuitenkin edelleen parempia päiviä, mutta tätä 80l sukaraputankkia käyn välillä entisessä kodissani hoitamassa ja sisustamassa.
Koira Siilien lisäksi luonani asustaa kolmevuotias shetlanninlammaskoira Iina eli Iippu. Iina muutti meille sijoitukseen Sensusan kennelistä syksyllä 2008, mutta on sittemmin siirtynyt omistukseeni. Iippu on osoittautunut varsin kiltiksi ja hellyydenkipeäksi persoonaksi. Harrastamme omaksi iloksemme TOKOa ja tulevaisuudessa toivottavasti myös agilitya.
Muita harrastuksia Kausiluontoisesti harrastan erilaista liikuntaa, kuten rullaluistelua, pyöräilyä, joogaa ja vesijuoksua. Välillä innostun myös lukemaan kirjoja, leipomaan tai askartelemaan. En ole kuitenkaan halunnut ottaa itselleni mitään säännöllisiä tapaamisia tai käyntejä edellyttäviä harrastuksia, sillä nautin siitä, että jokaisen päivän kulun saa suunnitella erikseen, niin ettei elämästä muodostu tarkkaan aikataulutettua kilpajuoksua.
© Juulia Virtanen 2009
|
|
 |
||
Kasvattaja
